Yksivaiheisten sähkömittareiden kehitys on kiinteästi sidoksissa ihmisyhteiskunnan sähkönkäytön kehitykseen, koska ne ovat yksi sähkömittauksen ydinlaitteita. Sähkön laajamittaisesta-käytöstä 1800-luvun lopulla sähkömittareiden ilmestyminen ja parantaminen eivät ole ainoastaan edistäneet energianhallinnan tieteellistä kehitystä, vaan myös vaikuttaneet perusteellisesti sähkönkulutusmalleihin nykyaikaisessa teollisuudessa ja asuinelämässä.
1880-luvulla Edisonin tasavirtaisen sähköntuotantojärjestelmän edistämisen myötä ensimmäiset sähkönmittauslaitteet syntyivät. Vuonna 1889 saksalainen insinööri Hermann Aron keksi elektrolyyttiseen periaatteeseen perustuvan sähköenergiamittarin, joka epäsuorasti laski energiankulutusta mittaamalla metalli-ionien kulkeutumista vedessä. Tällä laitteella oli kuitenkin alhainen tarkkuus ja monimutkainen huolto, mikä vaikeutti sen popularisoimista. 1890-luvulla vaihtovirtajärjestelmien nousu johti käytännöllisempään induktioenergiamittariin. Vuonna 1896 amerikkalainen tiedemies Elihu Thomson suunnitteli ensimmäisen kaupallisen yksivaiheisen induktion{8}}sähkömittarin. Tällä tekniikalla, joka hyödyntää periaatetta pyörittää alumiinilevyä, jota ohjataan vaihtuvalla magneettikentällä, saatiin suora mekaaninen sähköenergian mittaus. Yksinkertaisen rakenteensa ja korkean luotettavuutensa ansiosta tästä tekniikasta tuli valtavirtaratkaisu maailmanlaajuisesti 1900-luvun alkupuoliskolla.
1900-luvun puolivälissä--loppupuolella elektroniikkatekniikan läpimurrot ajoivat innovaatioita sähkömittareihin. 1970-luvulla integroitujen piirien soveltaminen mahdollisti elektronisten sähkömittareiden korvaamisen vähitellen perinteiset mekaaniset mittarit, mikä tarjosi korkeamman mittaustarkkuuden ja häiriönkestävyyden. 1900-luvun loppuun mennessä mikroprosessoritekniikan käyttöönotto lisäsi sähkömittareiden tehokkuutta tiedontallennus- ja etäviestintäominaisuuksilla, mikä loi perustan älykkäiden verkkojen kehitykselle. 2000-luvulta lähtien yksivaiheiset sähkömittarit ovat vähitellen siirtyneet kohti digitalisaatiota ja verkottumista, jotka tukevat kaksisuuntaista mittausta ja reaaliaikaista{10}}seurantaa, täyttävät hajautetun energiankäytön ja käyttäjäpuolen hallinnan tarpeet.
Yksivaiheisten sähkömittareiden historia mekaanisista vaihteista älykkäisiin siruihin heijastaa ihmiskunnan hellittämätöntä energiatehokkuutta. Nykyään se ei ole vain työkalu sähkölaskujen selvittämiseen, vaan myös välttämätön solmu energia-Internetissä, joka tarjoaa jatkuvasti teknistä tukea maailmanlaajuiselle energiamuutokselle.
